Johanna heräsi oranssiin valonkajoon. Se muodostui verhojen välistä pilkottavista auringonsäteistä. Oranssin värin ne saivat kankaaseen kuvioiduista appelsiineista ja kellertävistä päärynöistä. Maaliskuussa alkoi jo olla lämpimämpää ja pikkuiset leskenlehdet ympäröivät Kokemäenjoen rantoja.
Johannan ensimmäinen ajatus oli ”Mikähän päivä nyt on... Ai niin. Voi paska.”
Johanna kurkotti tuolilla olevaan kaukosäätimeen ja avasi television. Sieltä tuli vain jotain ihme The Voice of Finlandin uusintaa - tällä kertaa joku hämeenlinnalainen kimeä-ääninen blondi ei vakuuttanut ketään, eikä yhdenkään tuomarin tuoli kääntynyt. Tähkä vain nojaili tuttuun tapaansa kovasti eteenpäin ja nyrpisti naamaansa.
"Ääh. Olen jo nähnyt tämän" Johanna ajatteli. "Pitäisi varmaan nousta. Mutta kun olen nukkunut niin katkonaisesti."
Olohuoneen kahvipöydällä oli valkoisia kukkakimppuja. Erin – tädin hautajaisista oli vasta muutama päivä, eivätkä ne vielä olleet nuutuneet.
”Höh. Kaikki me kuitenkin joskus kuitenkin nuudutaan.”
Tädin ei – niin – yllättävä, mutta kuitenkin aikainen kuolema sai Johannan tuntemaan lähinnä ärsytystä. Kyllä hän tädistä oli pitänyt, silloin kun tämä oli ollut selvin päin. Tädin elämä oli kuitenkin ollut kovin ongelmapitoista viimeisinä aikoina. Eniten huolta Johannalle tuotti oman äidin vointi. Hän oli ollut aivan poissa tolaltaan siskonsa vuoksi. Niin monet kerrat oli hänelle aiheutettu huolta ja nyt kaikki oli kerralla ohi.
Kehrääjänkadulla kolisteli tienharjauskone. Jään sulettua hiekoitukseen käytetyt pikkukivet aiheuttivat kauheaa pöllyämistä. Vastapäisen talon parvekkeella maalari teki hommiaan.
Johanna pisti kahvin tippumaan.
Lämminhenkinen tunnelma tekstissä, vaikka kuolemasta puhutaan. Selkeästi tulee esiin se, että elämä jatkuu. Etenkin tekstin lopetus ilmaisee tätä ( 2 viimeistä kappaletta). Samoin näen elämän jatkumisen metaforana kukkakimput, jotka eivät ole (odotuksista huolimatta) vielä nuutuneet.
VastaaPoistaPäähenkilön ajatukset sitaatteina ilmaistuna piristävät tekstiä.
Annetut sanat eivät mitenkään pompaa silmille tekstistä vaan sopivat hyvin asiayhteyksiin.
Hyvä!
Sait tosi lyhyen tekstin annetuista sanoista, etkä ees vaan luetellut niitä silleen tyhmästi. Ne sanat sopii tähän tekstiin eikä vaikuta liikaa suoraan jostaan tehtävänannosta tehdyltä.
VastaaPoistaOlet onnistunut hyvin. Kukkakimpun kohdalla ajattelin tekstin koskevan rakkautta, mutta yllätit ja käänsit sen taidokkaasti kuoleman puolelle. Hyvin keksitty. Ja onnistuit hyvin pitämään sen lyhyen puolella toisin kuin meikäläinen.
VastaaPoista"Kaikki me kuitenkin joskus kuitenkin nuudutaan" -ajatus jäi mieleen. Johannan kohdalla kukat eivät oleet vielä nuutuneet ja elämä jatkui. Lohdullinen tarina vaikka aiheena olikin kuolema.
VastaaPoistaHyvin tehty, ytimekäs ja selkeä teksti. Olet käyttänyt sanat hyvin etkä vain tunkenut niitä mukaan.
VastaaPoistaHienosti kirjoitettu niin, ettei heti aukea kertooko teksti kuolemasta vai rakkaudesta. Muutenkin tunnelma tosi arkinen ja uskottava.
VastaaPoista