lauantai 25. helmikuuta 2012

3. Romanssi


En voi sille mitään, minun on vain saatava nähdä hänet taas. Tiedän ettei palvelijoilla ole asiaa tähän huoneeseen ilman syytä ja lupaa. Mutta koska herrasväki on viikon kestävällä vierailulla Firenzeen, on heillä jotka ovat jääneet pitämään taloa pystyssä ollut viimeaikoina paljon vapaampi tilaisuus liikkua ympäriinsä piittaamatta niin suuresti soveliaisuussäännöistä

Tätä tilaisuutta käytän minäkin ja hiippailen muiden nukkuessa toiseen kerrokseen, jossa päämääräni sijaitsee. Avaan suuren oven, joka päästää hiljaisen narahduksen ja sydämeni on hypätä kurkkuun. Seisahdun paikalleni, katson eteen, taakse ja sivuille, kunnes olen täysin varma että olen yksin ja uskaltaudun viimein sisälle.

Korjaan hieman esiliinaani ja kampaustani. Eihän nimittäin sovi tulla tänne minkä näköisenä tahansa. Hetken mietin mitä oikein olen tekemässä, mutta tämä paikka on kutsunut minua siitä lähtien kun kerran olin täällä rouvan kanssa korjaamassa ison ikkunan verhoja.

Siinä hän on. En uskalla hetkeen edes katsoa, mutta sitten rohkaisen itseni. Hän on yhtä kaunis kuin ennenkin, vaatteet vanhanaikaiset, mutta sivistyneet – hiukset mustat ja silmät taivaan siniset. Kukaan ei ole koskaan katsonut minua tuolla tavalla ja tunnen punastuvani.
Seison paikallani loputtomalta tuntuvan ajan, kunnes tajuan että olisi ehkä jo aika palata takaisin nukkumaan, ennen kuin aamutoimet talossa alkavat.

Tiedän että tämä on säälittävää. Tiedän ettei muotokuvassa minua katsovaa miestä ole olemassakaan. Tai on ollut, mutta hän on kuollut jo sata vuotta sitten, taisi olla rouvan isoisoisä tai jotakin sellaista. Mutta en vain voi itselleni mitään, hän on lumonnut minut ja minun on aina tultava takaisin – ensirakkauteni olkoon maalia ja kangasta, ei minua kukaan muukaan katsele.

12 kommenttia:

  1. Haluaisiko hän tietää lisää taulun henkilöstä? Voisiko hän hiippailla tutkimaan suvun historiaa vai haluaako hän säilyttää omassa mielessään luoman mielikuvan miehestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häntä kiinnostaisi tietää, mutta ei tiedä miten saisi tietoa tai ei uskalla kysyä. Ehkä hän on kuitenkin onnellisempi mielikuvituksensa seurassa.

      Poista
  2. Minkä ikäinen päähenkilö on?
    Onko muotokuvan esittämä mies nuori?
    Milloin tarina tapahtuu (missä ajassa)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päähenkilö on noin 20-vuotias, samoin kuin muotokuvan mies. Tarina tapahtuu 1800- ja 1900-luvun vaihteessa.

      Poista
  3. Tämä teksti väläytyyää vähän omaa luku- ja tyylimakuasi. Tekstin lyhyys vieläpä toimii tehokkaasti "haluan lukea tätä lisää" tunteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja olet oikeassa, sain tekstiini vaikutteita katsomalla mm. tv-sarja Downton Abbeya ja lukemalla tuon ajan kirjallisuutta :D

      Poista
  4. Onko hän palvelija? Onko hän naimisissa kuitenkin vaikka taulun perään haikailee? Onko hän ollut talossa aina, siis töissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilö on nuori palvelijatyttö, joka ei ole naimissa. Hän on ollut töissä talossa siitä asti kun siihen katsottiin olevan sopivasti ikää.

      Poista
  5. 1. Onko henkilö onnellinen?
    2. Millainen isäntäperhe on?
    3. Joutuuko henkilö palvelemaan koko ikänsä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1. Henkilö on melko onneton.
      2. Isäntäperhe on tiukka mutta oikeudenmukainen. He pitävät kiinni perinteistä.
      3. Joutuu, ellei hän vaihda ammattia, mikä on epätodennäköistä.

      Poista
  6. 1. Minkä kokoisessa taloudessa päähenkilö työskentelee? Montako palvelijaa siellä työskentelee?
    2. Millainen työntekijä hahmo on? Vaikuttaako miehen perään haikaileminen työntekoon?
    3. Minkä arvoinen palvelija hän on? Sellainen, joka saa näyttäytyä yläkerrassa vai keittiöhenkilökuntaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1. Talo on suuri ja palvelijoita on lähemmäs 20.
      2. Hän on tunnolinen ja hiljainen. Yöllä kukkuminen kylläkin vaikuttaa hänen jaksamiseensa.
      3. Hän saa käydä yläkerrassa, mm. juuri korjaamassa verhoja - mutta ei yksin.

      Poista