keskiviikko 29. helmikuuta 2012

4. Haave

Mieleni harhautuu taas haavekuvaan,
kuinka onkin se typerää.
Tiedän että toivon turhaan,
mutta muuta en mä enää nää.

Hän unissain mun luonain käy,
se ainoan lohdun mulle suo.
Toivoa tulevasta ei eessäin näy,
ehkä kuolema hänet luoksein tuo.
Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. Mixu29. helmikuuta 2012 klo 12.32

    Sopii tosi hyvin tekstiin. Henkilön sielunmaailma ja "oma ääni" on hyvin tunnistettavissa runosta.

    VastaaPoista
  2. EiNiin2. maaliskuuta 2012 klo 10.41

    Runo on hyvin tehty sopimaan hahmoosi. Lyhyt, näpsäkkä ja hyvin loruiltu.

    VastaaPoista
  3. Maarika5. maaliskuuta 2012 klo 1.29

    Runo kuvastaa hyvin aikakautta, josta kirjoitat: tyyli on sopivan vanhahtava, erityisesti toisessa säkeessä.

    Runo on myös edellisen tekstin päähenkilön ajatuksia hyvin kuvastava.

    VastaaPoista
  4. Titta6. maaliskuuta 2012 klo 11.48

    Sopii hyvin edelliseen tekstiin. Hyvin runollista ja romanttista. Runolla on masentava loppu, mutta se sopii tähän.

    VastaaPoista
  5. Emmi Nääppä7. maaliskuuta 2012 klo 7.28

    Onpas nyt synkkää. Viimeinen säe on oikein näppärä ja sopiva.

    VastaaPoista
  6. Anniina Korpi17. huhtikuuta 2012 klo 0.56

    Voi mä olisin niin halunnut, että tälle henkilölle olis käynyt hyvin. No toisaalta, ehkä hän nyt tapaa henkilön. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla heidän ensi tapaamisestaan. ;)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)